Juhannuksen lukumaraton

10.00

Kuvaa edelliseltä lukumaratonilta (2014)

Jäimme juhannukseksi kaupunkiin, mikä oli juuri sitä mitä kaipasinkin. Päätin pyhittää vuorokauden pitkästä aikaa lukumaratonille, johon valikoitui Finlandia-ehdokkaanakin vuonna 2014 ollut Anni Kytömäen esikoisteos Kultarinta. Vuorokausi on nyt täysi ja sivuja on takana 350. Vasta puolet, tosin; kirja on aikamoinen järkäle, 644 sivua, mutta ainakin vielä kokonaisuus on hyvin kasassa, ja todella kaunis ja tarkkasilmäinen kerronta tenhoaa tavalla, joka saa kääntäjänsormeni syyhyämään ja kirjoittajaminäni huokailemaan ihastuksesta. Vaikka luonnonkuvaus onkin Kytömäen ehkä hehkutetuin vahvuus, kiinnitän jatkuvasti kuitenkin huomiota erityisesti ihmiskäytöksen ja -mielen täydelliseen, vivahteikkaaseen ja hienovaraiseen kuvaukseen, joka tuntuu harvainaisen realistiselta.

Suosittelen siis lämpimästi!

Kultarinta on kertomus miehestä joka asettui kalliolle jäätyäkseen kuoliaaksi. Naisesta joka kirjoitti muuttaakseen maailmaa. Tytöstä joka kasvoi isäänsä rohkeammaksi. Pojasta joka löysi joutsenen pesän ja vainusi kontion jäljen, taltutti pelon ja kohtasi metsässä villinä kulkevan sydämen. Ihmisistä jotka tahtoivat tehdä toisin. -Takakansi


Ja mikä unelmien kansi! Sanna-Reeta Meilahti, Gummerus

Olen ollut sittenkin kirjoittamatta lähes koko viikon, vaikka mielitekoja on ollutkin. Olen harhautunut myös ajattelemaan pääprojektini sijaan jonkin toisen tarinan ensimmäistä lausetta. Se ei jätä minua rauhaan. En vielä tiedä tarkalleen, mistä tarina kertoo, mutta epäilen, että minun on otettava siitä selvää. Ehkä sanoja tulee vielä viikonloppuna lisää.

Kello on jo kymmenen, mutta ulkona ei näy ristinsielua. Siniristi heiluu vain navakassa tuulessa puiden oksien tasolla, kurkottelee niitä kohti vaikka kääntyvätkin pois. On äänetöntä, en halua avata ikkunaakaan rikkomaan täyden hiljaisuuden illuusiota. Juhannuspäivä.

0 kommenttia